Tässäpä muutamia hyviä sitaatteja, mietteitä ja viisauksia kaikenmoisista kirjoista.

>> He kompuroivat ylös törmältä toiselle.Ne olivat harmaita ja halkeamien lohkomia.
Täällä kaikki on liian suurta,ajatteli äiti.Tai sitten minä olen liian pieni...>>

>>-Antakaa minulle jotakin vahvistavaa,Taikuri sanoi.
-Tämä alkaa käydä hermoilleni.
Muumimamma juoksutti hänelle heti pannukakkua ja hilloa ja antoi hänelle suuren lautasen.Taikurin syödessä kaikki uskaltautuivat hiukan lähemmäksi.Sellainen henkilö,joka syö pannukakkua ja hilloa,ei voi olla kauhean vaarallinen.Hänen kanssaan voi puhua.>>

>>Joka kerran hän oli sen näköinen kuin olisi kulkenut aivan uutta tietä,joka oli hänen mielestään jännittävä.
Mutta ei sitä koskaan tiennyt.Hän saattoi yhtä hyvin olla matkalla johonkin salaperäiseen hauskuuteen. Tai hän leikki itsekseen tai kuljeskeli vain ympäri ja tunsi elävänsä.>>

>>Äiti naurahti.Sitten hän sanoi hyvin miettelijäänä:
-Kun me asumme näin,minusta tuntuu koko ajan siltä kuin oltaisiin huviretkellä.Minä tarkoitan,että kaikki on toisin,uudella tavalla. Aivan kuin olisi sunnuntai koko ajan.Ja nyt minä haluaisin tietää,onko paha tuntea sillä tavalla.
Toiset odottivat.
-Ymmärrettehän,ei voi olla ikuisesti huviretkellä,jatkoi äiti epäröiden.-Täytyyhän sen loppua.Pelkään että äkkiä tuntuu taas maanantailta,ja silloin en voi uskoa että tämä oli totta...
Hän vaikeni ja katsoi epävarmana muumipappaa.>>

>>-Oletko surullinen?kysyi äiti.
-En,sanoi muumipeikko.
-Huomenna on uusi pitkä päivä,sanoi äiti.
-Aivan jokaiselle oma alusta loppuun.Se on hauska ajatus.>>

>>Äiti otti hiukan lunta ja laittoi lumipallon.Hän heitti sen nurinkurisesti kuten äidit aina,ja se putosi lätsähtäen pienen matkan päähän.
-Ei sen pitemmälle,äiti sanoi nauraen.>>

>>Nyt oli melkein pimeä.Ja äkkiä lasipallon sisässä tapahtui uutta,se leimahti valoisaksi.Muumipeikon äiti oli sytyttänyt kuistilla valon,ja sitä hän ei ollut tehnyt koko kesänä.Siellä paloi öljylamppu.Äkkiä kaikki turvallisuus oli yhdessä ainoassa paikassa,kuistilla eikä missään muualla,ja kuistilla istui äiti odottamassa perhettään kotiin antaakseen heille teetä.>>

>>Suuri lähtö on yhtä tärkeä kuin ensimmäiset rivit kirjassa.Ne määräävät kaiken.>>
>>Sellaista henkilöä kohtaan tunnetaan aina kunnioitusta,joka osaa pitää suunsa kiinni.Luullaan että sellainen tietää paljon ja elää hirveän jännittävästi.>>
>>Mutta katsos,siinä se kirjan tekemisen niksi onkin,että osaa lopettaa luvun silloin kun se on kauneimmillaan.>>

>>Ajatella,jos ei koskaan voisi tulla iloiseksi tai pettyä,mietti isä veneen kiitäessä läpi myrskyn.EI koskaan voisi pitää kenestäkään,ei suuttua eikä antaa anteeksi.Ei koskaan voisi nukkua eikä palella,ei koskaan erehtyä,ei tuntea vatsakipua ja toipua siitä,ei viettää syntymäpäivää,ei juoda olutta eikä tuntea pahaa omaatuntoa...Kauheata.Kaikki.>>



Kun seinä tulee vastaan,etsi ovea. -marita tarjanne

Lämmin helmi poskella,toivon pisara.
Tämä kuiva maa voi vielä puhjeta kukkaan. -riitta hämäläinen



>>Muistakaa nyt.Ampukaa kaikkea millä on univormu.>>
>>tä?>>kysyi Paddy Swanzy.
>>Postinkantajiakin?>>
>>Ei vitsailla.>>

"--Ja istun ulkona ja ajattelen miten se,mikä on tänään yhtä,muuttuukin huomenna toiseksi."

"Hän antoi sellaisten ajatusten olla.Oli aika ottaa kurpitsa padasta ja syödä se.Niin elämän suuret kysymykset loppujen lopuksi ratkaistiin.Niitä saattoi miettiä päänsä puhki pääsemättä puusta pitkään,mutta lopulta piti kuitenkin syödä kurpitsansa.Se palautti takaisin maan pinnalle.Siitä sai syyn jatkaa.Kurpitsasta."

"Hän ei kuitenkaan voinut miettiä sellaisia kovin usein,koska sellaiset ajatukset päättyvät aina kyyneliin,koska se kaikki oli ohi ja koska hänellä oli niin paljon rakkautta sisällään."

"Oli paljon helpompaa vakoilla nykyaikaisissa taloissa asuvia ihmisiä,koska arkkitehdit olivat unohtaneet auringon ja panneet ihmiset asumaan akvaarioihin,joiden suurten,suojaamattomien ikkunoiden läpi kaikki maailman uteliaat saattoivat kurkistella sisään."

">>Tässä on uusi pilleri,tieteen viimeinen sana.Ota se niin sinusta tulee amerikkalainen.>>Hän sanoisi ei.Ei käy.Kiitos,mutta ei kiitos."

"--Hän katseli silmät auki yötaivaalle,kunnes taivaan silkka valtavuus vei hänestä voiton ja vaivutti hänet lempeästi uneen."

IKJ:n silmiin tuli taas tuo hellyttävä surullinen katse."Sanat",se sanoi,"on niin kiehnäkiperä kulmapysymys.Joten sinun on pakko olla kärsivällinen ja lopettaa pilkkominen.Niin kuin minä sanoin sinulle aikaisemmin,minä kyllä tiedän tarkkaan ne sanat jotka minä tahdon sanoa,mutta jotenkin tai toisesta minä aina lopuksi sammaljäkätän."

"Tietenkään en usko tuota",Sohvi sanoi.
IKJ tutki häntä totisena valtavilla silmillään.
"Toivon,että sinä antaa anteeksi",se sanoi,"mutta ihmisparsat luulee että ne on kovinkin älykkäitä,mutta ne ei ole.Ne on lähes kaikki eimitättömyyksiä ja vinkuvätyksiä."
"Hetkinen!" Sohvi sanoi.
"Ihmisparsoissa on se vika,että ne kieltäytyy ehdottomasti uskomasta mitään ennen kuin ne todella näkee sen suoraan nenäkkään edessä."

"Syntyy tavanomainen luova hiljaisuus.Yksikään käsi ei nouse,yhtäkään äännähdystä ei kuulu,jokainen läsnäoleva miettii ja näyttää kokoavan ajatuksiaan.Näin suomalaiset aina aloittavat vapaankeskustelun:tuppisuina,jöröinä,mutta viisaan miettiään näköisenä."

"Hän on niin täydellinen,että se oikein alentaa ihmisarvoa."

"Ulkona oli äkkiä tullut niin pimeä,että ei voi kuulla yhtään mitään.Ja silloin tohtori,käytyään ensin tomerin askelin,alkaa äkkiä kompuroida.Tohtori ja silloin,tomerin käytyään ensin askelin,kompuroida äkkiä alkaa."

"Rakkaus on tehnyt raukan sieluun solmun;se leiskuu hänen silmistään,korvistaan,nenästään,kaikki hänen ympärillään höyryää eikä kertakaikkiaan mitään ole tehtävissä."

"-ei kaikilla voi olla paremmin-jollakulla on oltava huonommin,eikö niin-"

"-ja niillä kuuluu olevan kaikki tehty ihmisiä varten
-se vasta mahtaa olla kaunista-monet monituiset kerrat olen sanonut,että meilläkin voisi olla kivaa,jos olis asiat vähän enemmän ihmisiä varten-nojoo,no-"

"Ja sitten siellä kuulemma on myytävänä pikkuriikkinen auto-joka kulkee pikkuriikkisessä maisemassa-ja kun se ajaa pikkuriikkisen ojaan-niin tulee pikkuriikkinen ambulanssi ja ottaa pikkuriikkisestä tuskasta-"

"Seis"ei enää askeltakaan!minun muurini olen minä itse ja sinä olet vihollinen!"

"Tohtori nyökkää:hänellä on tulevaisuus tukossa.
-- EI häntä enää voi auttaa-voi vain neuvoa-mutta mistä voi ottaa varastamatta:sillä on parempi joutua pyörremyrskyn imaisemaksi ikipakkasen sfääreihin ja pudota maahan rakeiden muodossa-kuin kärsiä tukkoisesta tulevaisuudesta;on parempi elää litteän kiven alla,suu savea ja silmät suolaa täynnä-on parempi olla umpikuollut kuin kärsiä tukkoisesta tulevaisuudesta-sillä se ei päästä sielun luo valoa eikä lämpöä eikä aikaa-eikä edes urkujen ääntäja se on jo jotain se,sillä urkujen ääni kykenee tunkeutumaan kiven läpi ja viemään sielun taivaankaareen asti.Sanoo tohtori."

"Ja näin menevät meillä päivät:ensimmäinen ,toinen,kolmas,neljäs,viides,kuudes,seitsämäs,kahdeksas,yhdeksäs-tai täsmällisemmin:1.,2.,3.,4.,5.,6.,7.,8.,9.jne.kunnes toisin määrätään-ja sitten uudestaan-tai takaperin-tai aivan toisin:tarpeen mukaan.Ihmisiäkin meillä on erinlaisia:hyviä ja pahoja."

"Taivas on täynnä vettä,mutta vuosikausiin ei ole enää satanut."

"Jotain tapahtuu-tiedämme sen kaikki-mutta toistaiseksi ei tapahdu mitään;vesi seisoo kuin aika ja mätänee hiljalleen yhdessä sen kanssa-
puut seisovat-ja ilma seisoo-tarvitsee vain avata silmät ammolleen pimeyteen:"

"kuka panee sumun soimaan?"

"elämä,hitto kaveri,siinä vasta keksintö!antaisin kuule vaikka nobelit sille,joka sen on keksinyt-"

"maailmankaikkeus-veljeni!Minä olen sinä ja sinä olet minä!-nimittäin-me ollaan molemmat yhtä!-mä tahdon sanooo-sori-mä polkaisin jotain ja se älähti-että me ollaan samasta aineesta- minä-sinä-se- aurinko-kuule kaveri,kuulitko?mitä sanon?ME OLLAAN AURINKO!!"

"Kuinka monesti minun on synnyttävä,enne kuin pääsen pimeydestä hämärään..?"

"Sataa kiviä:mutta vain vähän-pikkuisen.Oikeastaan ihan mitättömän vähän verrattuna siihen,mitä ulkomailla tapahtuu.Totta puhuen,maaperä on ollut jo kauan sen tarpeessa."

ystävyys on kuin yksi sielu kahdessa ruumiissa.

ihminen ponnistelee löytääkseen elämän itsensä ulkopuolelta tietämättä,että tuo elämä on hänessä itsessään.

ihmiset ovat kuin viinit:huonot muuttuvat vanhoina happamiksi,hyvät tulevat vanhentuessaan yhä paremmiksi.

joka tuntee toiset ihmiset,on ymmärtäväinen,joka tuntee itsensä,on viisas.

on helpompi antaa anteeksi viholliselleen kuin ystävälleen.

jumala ei voi olla läsnä kaikkialla,siksi hän loi äidin.

pidä lujasti kiinni unelmista,sillä jos unelmat kuolevat,elämä on siipirikko lintu,joka ei pysty lentämään.

ihmisluonnon mukaista on ajatella viisaasti ja toimia mielettömästi.

vanheneminen on ainoa tapa elää kauemmin.

aika parantaa sen, mihin järki ei pysty.

miksi kannat huolta kuoleman vuoksi;tarjoaahan elämä sitä ennen niin paljon tärkeää tekemistä.

puhu joskus totta,jotta sinua uskottaisiin,kun valehtelet.

on vaikea hankkia ystävä vuodessa,mutta helppo menettää tunnissa.

ihminen ei ole koskaan niin onnellinen tai onneton, kuin hän itse luulee.

menneisyys on aina läsnä.

ylväästi kannettu tappio on sekin osaltaan voitto.

se jolla on huono omatunto kuvittelee,että kaikki puhuvat juuri hänestä.

lähimmäistemme puutteet ovat silmiemme edessä,omamme selkämme takana.

mainitse minulle tuhansia aarteita.mikään niistä ei ole verrattavissa rehelliseen ystävään.

sinne minne tainta taivutetaa,puu kallistuu.

paras neuvonantaja on kokemus,mutta se neuvo tulee vain aina liian myöhään.

epäonnen hetkellä ajattele:eilen sitä ei vielä ollut ja huomenna se on ohitse.

jos murhe on kestänyt kauan,ei onni ole enää kaukana.

se on vapaa,joka elää niin kuin on itse valinnut.

ajattele sitä,mitä sinun on vielä tehtävä.Unohda se,minkä olet jo tehnyt.

myötäkärsimykseen riittää ihminen,myötäiloon tarvitaan enkeli.

mikä konsti,mikä kunnia on siinä,käydä esiin valmiiks tallatulla tiellä?

ihmisiä kiihdyttävät heidän mielipiteensä asioista,eivät itse asiat.

älä usko ihmisistä liian hyvää;he muistuttavat sinua enemmän kuin uskotkaan.

sanat eivät voi muuttaa totuutta.

taitamaton seppä se rautaa syyttää.

maailmassa on vikana se,että tyhmät ihmiset ovat niin varmoja kaikesta-älykkäät niin epävarmoja.

mitä sydämesi pitää suurena,on suurta.sielu korostaa asioita aina oikein.

ihmisen ei pitäisi koskaan hävetä joutuessaan tunnustamaan olleensa väärässä.sehän osoittaa vain,että hän on tänään viisaampi kuin eilen.

aikaa on aina tarpeeksi,jos vain käytämme sitä oikein.

se mitä yleensä nimitetään kohtaloksi,on itse asiassa ihmisten omaa typeryyttä.

kyky ajatella tänään eri lailla kuin eilen erottaa viisaan itsepäisestä.

se joka antaa anteeksi mutta ei unohda,ei ole koskaan antanut anteeksi.

voima ei ole siinä,että ihminen lyö kovaa ja usein, vaan siinä,että osuu oikeaan.

harvat ihmiset elävät tätä päivää-useimmat suunnittelevat vain huomista.

kerro minulle ketä sinä rakastat,niin minä kerron sinulle,kuka sinä olet.

on paljon helpompaa kaataa sata puuta,kuin kasvattaa yksi.

et voi estää surun lintuja lentämästä pääsi yli,mutta voit estää niitä pesimästä hiuksiisi.

ihmiset eivät anna mitään muuta niin runsaskätisesti kuin neuvoja.

me hallitsemme usein niitä,jotka meitä rakastavat,heidän vikojensa avulla.

rakastaa ja olla samaan aikaan järkevä,siihen pystyisi tuskin jumalakaan.

varman ystävän tuntee epävarmoissa asioissa.

taisteleminen sydäntään vastaan on vaikeaa.

rakkaus pelkää aina.

ei rakkauden,vaan ystävyyden puute on syynä onnettomiin avioliittoihin.

vuorenvarmat väitteet nousevat usein syvästä tietämättömyydestä.

ja sitten voisin kirjoitella muutamia kirjasitaatteja..en jaksa kylläkään kirjoitella mistä sitaatit ovat...kirjoista..osan oon saattanu joskus jonnekki jo kirjottaa..so what..

tohtori ja silloin,tomerin käytyään ensin askelin,kompuroida äkkiä alkaa. 

päivän päättyessä,kun kylmä alkoi muistuttaa heitä että kevät osaa olla samanlainen julma paskiainen kuin talvikin.

--jokaisella ihmisellä on sydämessään oman maansa kartta,eikä sydän anna koskaan unohtaa sitä karttaa.

silmistä näki suoraan ihmisen sisään,hänen syvimpään olemukseensa asti,ja sen vuoksi jotkut pitivät aurinkolaseja sisälläkin.sellaisten kanssa sai olla hyvin varovainen.

se juuri nykyajan valtioissa on vikana.niiden täytyi koko ajan olla tekemässä jotain;niillä on aina kauhea kiire miettiä,mitä ne tekisivät seuraavaksi.eivät ihmiset halua sellaista.ihmiset haluavat vain olla rauhassa ja pitää huolta karjastaan.

'valtaistuinkaupungissa on kuulemma myytävänä pallo,jonka sisällä sataa lunta-ja pallo,jonka sisällä sataa vettä-ja pallo,jonka sisällä paistaa aurinko-?onko se totta?
älä nyt kaikkea usko,tohtori sanoo.
Ja sitten siellä kuulemma on myytävänä pikkiriikkinen auto-joka kulkee pikkiriikkisessä maisemassa-ja kun se ajaa pikkuriikkiseen ojaan-niin tulee pikkuriikkinen ambulanssi ja ottaa pikkuriikkisen loukkaantuneet,jotka pikkuriikkisen vaikeroivat pikkuriikkisestä tuskasta-'

'huumetoosa vilkkuu isän pään päällä enää vain hitaasti ja himmeästi:juuri ovat päättyneet uutiset, että maailmassa riehuvat syyhy,rokko,kolera ja rutto-ja meillä kotona on kaikki hyvin.Tyyntyneenä isä sulkee silmänsä ja kuvaruutu sammuu'

'ja muistaos,poikani,että on asioita olennaisia,kuten on kevätilman ensimmäinen leyhähdys-ja kukon kiekaisu helteisenä keskipäivänä;kuten ovat ensimmäiset sadepisarat tien kuumassa tomussa ja syyslehtien värit;kuten on äkillinen kesäinen ukonilma-kostean maan tuoksu ja linnun yksinäinen huhuilu yösydännä;kuten on vastasataneen lumen suuri hiljaisuus-'