Huh. Just tulin Simban kanssa lenkiltä ja ai että oli mukavaa. Mietin lenkkeilessämme paljon sitä, miten ihana kaveri koira on. Miten mukavaa on lähteä koiran kanssa ulos ja vain nollata päätä. Pitkän lenkin jälkeen toinen on niin innoissaan ja melkein kiskoo kohti kotiovea, melkein kuin sanoisi 'äiti äiti äkkiä kotiin leikkimään'.

Tai kun tulet koulusta kotiin väsyneenä niin iloiset kasvot odottavat sinua eteisessä. Simba kienää jaloissa ja on niin onnellinen että tulit taas kotiin. Se haluaa heti syliin ja rapsutettavaksi.

En ihmettele mistä lausahdus Koira on ihmisen paras ystävä- tulee, koska se on aivan totta. Täytyy kyll'ä myöntää että kissat on yhtä lailla ihmisen parhaimpia ystäviä. Olen totaalisen kissa&koira ihminen.  Minusta oli ihottavaa kun mietimme mieheni kanssa koiran hankkimista, se suuri vastustus jonka saimme osaksemme. 'Ei kannata ottaa koiraa, se vie niin paljon aikaa'. 'Ei kannata ottaa koiraa, ette enää ikinä pääse minnekkään'. Tähän mennessä olen voinut mennä ja tulla juuri niin paljon kun olen halunnut, eikä koiralla ole ollut siihen mitään vaikutusta. Simba kulkee mukanamme niin Joensuuhun kuin Helsinkiin, enkä näe siinä mitään ongelmaa. Totta kai pitää tarkkaan harkita koiran ottoa, niin kuin me teimme, ja olenkin erittäin tyytyväinen että meillä on Simba.

En kyllä osaisi elää enää ilman koiraa. On niin mukava illalla katsoa telkkaria Simba sylissä. Tai opettaa Simballe uusi temppuja. Koira on ihmisen paras ystävä ja tietenkin perheenjäsen.

Joten pitääkin nyt mennä opettamaan Simballe kuinka kieritään. Ehkä se sen vielä joku päivä oppii :---D