Meidän pikku-Simba on kasvanut jo isoksi pojaksi. Simba osaa jo käskystä mennä maahan, istua, antaa tassua, tanssia eli hyppiä  yms. Simba on siitä täydellinen koira, että se on erittäin kiltti. Simba ei osaa haukkua, eikä se vikise ikinä. Simba ei kerjää ruokaa pöydästä tai hypi ihmisiä päin. Simba on oikeastaan aika unelmakoira.

Simba ei oikein pidä aamuisista ulkoilukäynneistä. Eikä sen puoleen Simban emäntäkään. Ei ole kiva herätä 7:ltä viemään koiraa ulos kylmään ja märkään. Varsinkaan kun Simballa on tapana aamuisin tuijotella emäntää ilmeellä 'luuletko että mä lähen näin aikaisin ulos?'. Simba inhoaa kylmää ja märkää, joten saa nähdä kun lunta alkaa tulla miten meijen pikkuinen siihen reagoi.

On jännä huomata kuinka pienestä koiran pennusta kasvaa viidessä kuukaudessa jo melkein aikuinen koira. Noh kokonsa puolesta vielä pentu, mutta luonteeltaan jo aikuisempi. Simba tietää mistä tykkää ja mistä ei. Äitin ja isin syliin on pakko päästä, ainakin jos jompi kumpi sattuu olemaan sohvalla. Ja ai että makaroni, puu ja lehdet on maistuvia, mutta riisistä Simba ei tykkää.

Cavalierit on kyllä mahtavia koiria. Viihtyvät hyvin ihmisten kanssa ja sopivat joka paikkaan mukaan. Simba on meijen mukana niin marjamettällä kuin rannallakin. Ja cavalierien luonne on mitä mahtavin. Miten kilttejä ja ystävällisiä koiria ne onkaan. Tai tietenkin se on yksilökohtaista, mutta noin ylipäätään. En voisi kyllä kuvitellakkaan elämääni ilman meidän pikku leijonakuningasta. Tässä vielä muutama kuva meidän pikkuisesta.

 

 

 

ps. Kuvien kopioiminen kielletty!