Simba vihaa loskakelejä ja loskakelillä lenkkeily on aivan tuskaa. Poika ei haluaisi kävellä, ei sitten millään. Ei vaikka kuinka houkuttelee tai vaikka raahaisi pikkuista perässäsi. Ei kun ei.

Tänään meille sattuikin jos jonkinmoista kun oltiin lenkillä. Alkumatkan tuskastelun jälkeen alkoi satamaan vettä. Noh Simbahan vihaa vesisadetta, joten minun onneksi se alkoikin reippain askelin lähteä kohti kotia. Tosin meidän pikkuherra ei oikein osaa aina valita itselleen parhaimpia reittejä. Simba meni useamman lätäkön kautta vaikka yritinkin houkutella poikaa tulemaan vähän vähemmän märistä paikoista. Mutta kova on pää ja pitää mennä sieltä mistä haluaa.

Hupaisin juttu sattui aivan ennen kotiovea. Simba päätti "oikaista" yhden lätäkön kautta ja hupskeikkaa poika olikin etutassut uponneena lätäkössä, jossa vesi yltti melkein pojan mahaan asti. Olis siinä naurussa pitelemistä kun koira tuijottaa muo avuttomana kuin sanoakseen "apua mä hukun tänne". Pitihän se pikkunen sieltä lätäköstä nostaa pois, kun ei järkytykseltään tajunnut itse nousta pois.

Kotona pesin Simban meidän todella pienessä lavuaarissa. Oli se hauskaa touhua. Simba kun on nipinnapin sen kokoinen että mahtuu pestäväksi siinä. Yleensä siis pestään tassut siinä lavuaarissa ja poika suihkunpuolella, mutta nyt oli kiire saada poika pestyä.

Ja voi sitä riemua kun pesemisen ja kuivaamisen jälkeen poika pääsi kirmaamaan olohuoneeseen. Kyllä sitä sitten löyty enrgiaa jopa juosta. Vähän ajan päästä kuitenkin väsy yllätti ja poika hyppäsi Mamin turvalliseen syliin nukkumaan.

Että selllaista tällä kertaa :--)