Mami sai yks päivä hirveän innostuksen puuskan. Se halus lähteä järvelle ottaa kuvia. Ja tietenkin se raahas mut mukanaan. Arvatkaa vaan kaverit oisko yhtään huvittanut lähteä tonne pakkaseen kävelee.

Hrr. Eikö näytäkkin kylmältä?

Koitin sanoa Mamille  että onko pakko mennä lenkille? Mä en haluu!

Mut se ei ymmärtänyt. Höpisi vaan jotain auringonpaisteesta.

Noh okei. Mä tuun.

Tätä pidemmälle en sit tuu! Mä jään tähän!

Hei mikä se oli? Mitä tuolla on?

Ai ei mitään. Aah kun kutittaa. Pitää puistella.

Hei nyt se kuulu taas!

Mamin mielestä järvellä oli hieno maisema. Mä en oikeen siitä tiedä. Siinä se pitkän aikaa otti kuvia. Ja mun piti odottaa. Onneks mä oon hyvä odottaa. Ja saan siitä mamilta paljon kehuja.

 

Kyllähän siellä järvellä ihan kaunista oli.

Oispa jo kesä. Sillon vois uida.

Mää sanoin mamille että joko lähdettäisiin? Kun on jo vähän viileä.

Tässä sitä mennään.

Nyt tarkkana. Tuolla on toinen koira.

Mami uskallanko mä kääntyä ja kattoa mikä hirviö siellä mun takana on?

Mikähän se toi on?

 

Hui kun täällä tuulee. Mun korvat lähtee lentoon.

Nyt kyllä lähetään kotiin.

Taitaa se toinenkin koira lähteä kotiin.

Että semmonen lenkki sitten.